Sota on kaunista

"Beautiful, beautiful!" on dokumenttielokuva Vietnamin sodan sotakuvaajista, joiden vakihokema tuo lause oli aina kun napalmi paloi tai ruumiinkappaleita lensi nätisti kohti kameraa. Sota näyttää kivalta, mutta tuntuu pahalta. Siinä on ristiriita, joka tekee pasifistisen sotaelokuvan tekemisen jos ei mahdottomaksi, niin ainakin kovin haasteelliseksi.

Bunker Hostel Karostassa on pienimuotoinen sodan ystävän teemapuisto. Käytävän seinillä on camouflagea, logossa 1. maailmansodan aikainen kypärä ja vessassakin hassutellaan kohti pönttöä putoavalla pommilla. Huumori on kiva asia.

Karosta itse on entinen Neuvostoliiton laivastotukikohta ja nykyinen Latvian venäläisväestön asuttama  kaupunginosa. Kasarmit ja osa asuintaloista on jätetty niille sijoilleen antaa ajan raunioittaa. Tulin tänne Kiveen Kirjoitetuista Matkasuunnitelmistani poiketen, koska uskoin löytäväni kiinnostavia kuvanaihioita, mutta ruma kivikasa kerrallaan uuvutti akut ja niiden kuljettajan. Kun kamera oli jo reputettu alkoi (tietenkin) tapahtua.

Pojat vitsailevat parvekkeella kantapäät vastakkain limpparia juoden. Syksyn viimeinen kunnon aurinko lämmittää niin, että paidat voi heittää pois ja leikkiä kesää. Tytöt piirtävät liiduilla keskellä ajotietä ja turvallistahan se on, kun ei täällä kukaan autoilla ajele. Mummut ja papat penkeillään ovat muka omissa jutuissaan, mutta vahtivat syrjäsilmällä kakaroiden touhuja, kunnes isät ja äidit ehtivät töistään. Leivotaan pirogit ja katsellaan kuinka päivän viimeiset säteet osuvat tänne:

Pikku Pietarin pihahan se siinä. Olo on taas parempi ja mietin, että olisinko saanut tuollaisen elämän, jos olisin sellaista ymmärtänyt haluta?