...ja tässä vihonviimeisen otoksen kaikkein viimeisin ruutu:
Linnuntietä matkustettuja kilometrejä kertyi liki kymppitonni, mutta kun matkaa taitti Jerevan-Kiova lentoa lukuun ottamatta maakulkuneuvoin tuli niitä vyölle huomattavasti enemmän. Päälle 600 kuvattua otosta, raakamateriaalia yhteiskestoltaan liki 4 ja puoli tuntia. Eiköhän noista vartin leffan saa kasatuksi.
Pitkään ja hartaasti haaveiltu reissu on loppusilausta vaille tehty. Kohokohdat olivat Belgrad ja Jerevan, syvimmät aallonpohjat Istanbul ja Kiova eivätkä nekään upottavia olleet. Vähän rasittavia vain.
Haluaisinko elää lopun elämääni tien päällä ja näin kulkukoirana? Ehkä. Joku polte on jäljellä ja Suomessa lusiminen pimeässä vittumaisten lajitoverien tönittävänä ei myöskään houkuttele.
Jatkanko blogin kirjoittelua? Ehkä. On kiva, että tilastojen perusteella joku muukin kuin kaverit ja sukulaiset näitä päivityksiä on säännöllisesti käynyt lukemassa. Julkaisutahti ainakin vähäksi aikaa harventuu tai sitten ei. Uutta blogia ei ainakaan kannata aloittaa, tämä käy hyvin. Koko elämähän on yhtä suurta slobokokemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti