1. luokan lippu kustantaa 40 euroa ja siihen hintaan saa tyynyt ja lakanat, jotka on ehkä pesty, sekä mahdollisuuden kokea millaista on ollut puolueuskollisten luksus 80-luvun Neuvostoliitossa.
 |
| Oli niin ylellinen meininki päällänsä, että latasin kallista värifilmiä kameraan. |
 |
| Junan käytävä daideellisesti maalatun lasioven läpi kuvattuna. |
 |
| Ravintolavaunun kelmeä valaistus houkuttelee olemaan syömättä. |
Ravintolavaunussa oli tarjolla keksejä, kääretorttua, vodkaa, armanjakkia ja pullovettä. Kysyn, että eikö nyt oikeasti ole mitään suolaista? Ei nyt ole, voi kettu, harmittelee kanttiinia pyörittävä babushka. Valitsin listalta tortun tuliliemellä ja vaikkei se kauhean pahaa ollut, niin ei tota settiä kovin usein viitsisi uusia. Tai ken tietää!
Matkakirjallisuuden klassikko, Paul "Louis Theroux'n faija" Theroux'n "Suuri junamatka" (The Great Railway Bazaar) kertoo amerikkalaisesta dosettitason älyäijästä, joka matkustaa ristiin rastiin Intiaa rautateitä pitkin. Jokainen kappale noudattaa samaa kaavaa: kertojaminä on syventynyt luksushyttinsä sakraaliseen rauhaan lukemaan jotain maailmankirjallisuuden klassikkoa teetä ryystäen, kun täydellisyyden pistää pirstaleiksi hytin toiseksi matkustajaksi pelmahtava haiseva alkuasukas, joka kertoo tarinansa. Juju on kai siinä, että vaikka nämä tarinat ovat toinen toistaan mielenkiintoisempia, niin kertojaminää ei kiinnosta edes vähää alusta. Jostain satiirista siinä oli mitä ilmeisemmin kysymys, mutta en jaksanut lukea koska odotin jotain aivan muuta: Seikkailuja! Eksotiikkaa! Hellekypäriä ja kiniinin maun peittämiseen kehitetyn Gin Tonicin holtitonta väärinkäyttöä!
Olin kamalan pettynyt, kun hyttiini pelmahtanut alkuasukas olikin tulkinnut lippuaan väärin ja jätti minut yksin kääretorttuineni. Yöllä näin suljetun ravintolavaunun lasioven läpi kanttiinibabushkan ja hyttiemännän ryystämässä seljankaa ja muutakin pikkusärvintä oli pöytään katettuna. Onneksi eivät sentään nauraneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti