Asema Päällikön

Junamatka Bukarestista (maanpäällinen helvetti) Timisoaraan (aika hipsteri yliopistokaupunki) kestää aikansa ja sisältää mm. jokaisen aseman välisen "Superkonnari vastaan pummilla matkustavat romanit"- taistelun, vieläkin korvissa soivaa, ikonista mainoslauluaan "Aqua minarale! Coca-Cola! Dolci!" kailottavan Ravintokorikauppiaan, sekä vaikeasti mitattavan määrän tylsyyttä ja perseen puutumista.

Junaa odottava mies meditoi viisarien liikkeeseen keskittyen, kunnes mekaaninen naisääni ilmoittaa junavuoron valaistumiseen olevan peruttu tältäkin päivältä.

Jos ei omista teräksisiä pakaroita ja loputtoman kiehtovaa omaa sisäistä maailmaa, niin ainoa varteenotettava ajanviete Romanian rautateillä ovat Asemapäälliköt.

Matkalla Timisoaraan juna pysähtyy palttiarallaa kymmenesti ja jokaisen pysäkin välillä on tusinan verran asemia, jossa yksikään juna ei ole pysähtynyt ihan viime vuosikymmeninä tai mahdollisesti koskaan. Jokaisella tällaisella asemalla on kuitenkin asemapäällikkö, joka seisoo valtakuntansa edessä komeassa puna-sinisessä uniformussaan ja koppalakissaan ohikiitävää junaa tervehtien. Erityisen hämmentäviä asemien ohitukset ovat auringon laskeuduttua, kun näkee, että kilometrien säteellä ainoa valo pimeyteen tulee juuri ja juuri maitolaituria suuremman asemarakennuksen sisältä. Tämä valo piirtää asemapäällikön kauniiksi siluetiksi menneisyydestä, jolloin valtiot huolehtivat kansalaisistaan antaen näille aseman ja arvon eikä mielialalääkkeitä ja kaljarahaa.

Jonkun romanialaisen kamerataiturin kannattaisi käydä kuvaamassa nuo arjen sankarit ennen kuin tehokkuuskonsultit laskelmineen ehtivät Bukarestin lihapatojen ääreen.

... mutta sitä ennen Romanian ylpeä, mutta persaukinen kansa saa nukkua yönsä rauhassa. Junat kulkevat raiteillaan, ne kulkevat ajallaan ja niiden ylvästä kulkua siivittää komeiden, ryhdikkäiden ja tunnollisten asemapäälliköiden armeija.

- Ollos huoleton, poikas valveil on!