Danube-joen rantaan Beogradissa (Belgrad? Belgrade?) ankkuroidun laivahotellin aamiaislista tarjoaa vaihtoehtoja: mannermainen, englantilainen ja serbialainen. Suomalaista aamiaista (musta kahvi, rööki ja Burana) ei ole tarjolla ja valitsen serbialaisen, koska se on kallein ja täällä olen rahamiehiä.
"Serbian breakfast"-teoksen hallitseva elementti on nelinkerroin taiteltu 6:n munan omeletti. Se on vähän väritön, mutta epäsymmetrinen laskostus tuo muotoon mielenkiintoisuutta. Tästä oikealla on ruusukkeiksi muotoilta kinkkua, alla paksuja siivuja verenpunaista salamia, sekä näiden alla jäätelökauhalla muotoillut smetana- ja punapaprikatahnapallot. Lisukkeena tarjoiltiin eilisiä sämpylöitä.
Teoksen lähestyminen on vaikeaa, koska en ymmärrä eri elementtien välisiä suhteita ja alan kokeilemaan. Voitelen sämpylänpuolikkaan smetanalla, lisään kasan punaista töhnää ja kinkkua. Maku on vähän outo, muttei paha ja mieleen tulee ajatus Suur-Serbiasta, joka hallitsisi poliittis-taloudellisesti koko entistä Jugoslaviaa. Otan siivun rouheisen rasvaista salamia samaan haarukkaan munakkaan kanssa ja ajatus alkaa selkiytyä: Kyllä! Asein alistaen Balkan on meidän! Moskovan patriarkalle uskollinen herrakansa! Panslavismi! Smetana, paprikamössö, salami! Pois alta bosniakit, kroaatit ja Slovenian paskaväki, resuperseet, muslimit, albaanit! Sbrerenica! Syökää naiset, raiskatkaa karja!
Sitten lautanen viedään pois ja tilalle tuodaan kulhollinen hedelmäsalaattia. Jostain kuuluu kaikainen jylinä, lähestyvien räjähdysten äänet, lasten- ja naisten avunhuudot. Tarjoilija juoksee salin poikki verta essussaan ja keittiön ovesta paiskautuu lattialle liekehtivän keittiömestarin ruumis, jota apukokki yrittää sammuttaa kermaa tursuavalla sifonilla. Taivas pimenee NATO:n pommikoneista ja kaikki pannaan paskaksi. Turhaan söin munakkaan, voitelin sämpylät, survoin salamit kitaani, avasin vyön ja pari ylintä nappia pakottaen alas viimeisetkin appelsiinin lohkot.
- I hope you still have room for more?
Lähden sulattelukävelylle. Vastaan kävelee miehiä, joiden ikänsä puolesta arvelen osallistuneen taisteluihin. Kuinka monta tuo tappoi? Onko tuo syyllistynyt sotarikoksiin vai kuuluiko siihen erään tutkimuksen mukaan 80%:n sotilaista, jotka ampuvat tahallaan ohi?
Joen rannalla sotarikollisten lapset karusellissa, sotarikollisten vaimot ostamassa grillattuja maissintähkiä, kauppakeskuksessa sotarikollisten rakastajattaret ostamassa helmikaulakoruja ja tämän tornin juurella taiteilevien sotarikollisten työhuoneita.
Tämä torni on se mitä on jäljellä Sejmisten Judenlagerista, natsi-Saksan maastamuuttajien vastaanottokeskuksesta.
Istutaan karuselliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti