Istanbulin sääsket

Aamu alkaa sääskenpuremien laskemisella. Tusina on minimi, ennätys 28. Suomalaisiin itikoihin verrattuna nämä ovat luokkaa häijympiä, Ensinnäkin siinä missä kotoisen hyttysen purema kutiaa tunnin pari nämä näppylät raavituttavat päivätolkulla. Viheliäisintä on se, että näitä sääskiä on vaikea nähdä ja liki mahdoton kuulla, niin pieniä ne ovat. Ja nämä ovat vain yksi Istanbulille ominainen sääskilaji ja se vähiten kiusallinen.

Raivostuttavimmat Tuotesääsket kyttäävät veren sijaan käteiskukkaroa ja luottokorttia. Periaatteessa niiden pitäisi olla harmittomia, koska harjaantunut silmä erottaa niiden lähestymisen jo kaukaa feikkibulgareineen ja muine lasihelmineen ja ne lakkaavat saalistamasta, jos vain jatkaa kulkuaan niitä mukamas noteeraamatta. Niillä on omat, muiden sääskien kesken sovitut saalistusreviirit, joita ne harvoin ylittävät - vähän kuin pyhä rippivesi, krusifiksi tai puinen vaarna sydämen läpi ovat myrkkyä näiden romanialaisperäisille sukulaisille.

Hagia Sofian jeesus-sääski kyttää katonrajassa herkkäuskoista saalista.

Kolmas sääskilaji (ja vaikeimmin vältettävä) ovat Ravintosääsket, jotka houkuttelevat uhrejaan kauniilla ruokapornokuvilla, jotka kuten pornolla usein on tapana, eivät vastaa todellisuutta. Hinnat ovat myös täysin hävyttömiä verrattuna muuhun Turkkiin ja paskaa "ruokaa", paskalla palvelulla ja paskalla hinnalla vedettyäni otin käyttöön kaikkialla muualla maailmassa toimivat keinot eli mene pois nähtävyyksien ja hotellien välittömästä läheisyydestä ja etsi ravintola missä paikalliset syövät.

Ei toimi Istanbulissa. Saan eteeni pienen lautasellisen kylmiä perunoita ja kuivaa lihaa, jota on mukamas herätelty henkiin kaatamalla sen päälle öljyä. Se on pahaa ja haiskahtaa jo vähän pilaantuneelta, mutta vedän sen alas, kun näen, että viereisessä pöydässä joku isoisältä perittyyn pukuun sonnustautunut Ahmed vetää samaa turistihotellin roskiksesta pyydystettyä lautasta 16-tunnin duunivuoron päätteeksi. Hyvä "jumala"! Nämä sääsket imevät verta toisistaan! Maa aukeaa jo valmiiksi kiikkerän tuolini alla paljastaen kaiken empatian uhristaan imevän pyörteen, jonka tuolla puolen on Katmandussa riksha-kuskien pohkeita puristellen testaileva kasvissyövä hippi, joka on "kahtelemassa vähän muailmoo", ennen kuin ottaa postin isin sweatshopin pääruoskijana. Viime hetkellä huomaan kuilun reunalla ohuen oksan, jossa juuri putoamaan haluava keltainen post-it tarra kertoo pelastuksen ilosanoman: "Hotellihuoneesi minibaarissa on kylmenemässä eilen ostamasi pullo paikallista valkkaria. Sitä parempaa". Viimeinen oljenkorsi harvoin sisältää suklaamunan lisäksi myös yllätyslelun ja siksi tartun tähän.

Sääskijugend totuttelee turistiveren makuun leirikeskuksessa.

Sääskenpoikanen on haistanut turistin lompakon.

... ja sitten satoi. Ensimmäisen kerran koko reissun aikana ja satoi paljon. Kaatosade on hyvä, kuten yksi aikamme suurista ajattelijoista, Travis Bickle asian muotoili: "Thank God for the rain to wash the trash off the sidewalk.".

Istun kahvilla ja sade lakkaa. Kulman takaa pomppaa Tuotesääski esittelemään yhtä rumimmista matoista, jota olen koskaan nähnyt ja olen nähnyt monta, koska tapaan kulkea katse kohti lattiaa kun pähkäilen jotain.

- Hello mister! You from Russia!
- No.
- Ukraine?
- No.
- Chech?
- Not even close.
- Germany! You sound german.
- No I don't!
- Ah! You Syria!
- Syrian what? Fuck. Look my friend... do you go to a coffee shop to buy a carpet or to a carpet shop to have a cup of coffee? I'm confused.
- ...
- Bzzzzzz!